Ajatus blogini nimestä sai syntynsä kun mietin miten monta valaa on vannottava ennen varsinaisia valojen vannomisia. Valojen vannominen on päätösten tekoa ja sitoutumista. Olen tehnyt jo joitain päätöksiä tulevaisuudessa lymyilevien häiden suhteen, mutta nyt kun ne alkavat päätyä tänne mustana valkoiselle tuo se haaveiluun uutta kipinää, todellisuuden tuntua. Onkin aika ensimmäiselle valalle:
VANNON että ohjaan häähaaveiluni tälle blogisivustolle, jonka myötä lähipiirini korvat ja hermot saavat hieman hengähtää. Toivon että blogi löytää lukijoita kaltaisteni haaveilijoiden joukosta ja olisin enemmän kuin onnellinen jos kirjoitukseni herättävät teissä tunteita/ajatuksia/halun kommentoida.
"Haaveilu on tulevaisuuden suunnittelua, se auttaa jaksamaan arjessa eikä haaveilussa ole mitään pahaa." Taloustutkimuksen veikkaukselle tekemä haavetutkimus http://www.taloustutkimus.fi/ajankohtaista/uutiskirje/uutiskirje-5-2013/haavetutkimus-suomalaiset-ovat-h/
lauantai 25. tammikuuta 2014
perjantai 24. tammikuuta 2014
Tarinan alku - Rakkaustarina pitkällä kaavalla...
Tutustuin poikaystävääni jo nyt etäiseltä tuntuvalta 90-2000 lukujen vaihteessa
. Moniko muistaa vielä Kissin Chatin? Siellä törmäsin mukavaan poikaan ja päädyimme kirjeenvaihtokavereiksi, olihan internet tuolloin vielä saavutettavissa hyvin harvoin. Kirjeitä kulki Hollolan ja Mäntsälän ja myöhemmin Heinolan välillä toisinaan tiheästikin: Kerran jopa lähdin Heinolaan tapaamaan tätä mukavaa poikaa, silloisesta kännykästäni loppui akku (ei muuten ollut poikkeavaa niinä aikoina) ja sain aivan kaameat huudot kotona kun minua ei oltu tavoitettu ja saapumisaika oli jotain muuta kuin sovittu. Ihastusta oli ilmassa, mutta aktiviteetit omilla tahoillamme kuitenkin veivät lopulta aikaa niin paljon, että kirjekaveruus vain jäi.
Vuosia myöhemmin ajelin ohi pienestä Mäntsälän kylästä jonne aikoinaan kirjeitä kirjoittelin. Monesti mietin että mitäköhän sille pojalle kuuluu, mutta en saanut aikaseksi toimia asian tiimoilta.. Muistaisikohan se edes minua?
Tästä kului jälleen muutama vuosi eteenpäin, vuoteen 2010. Tällöin netti oli jo hyvin yleinen, minäkin Facebookissa :) ja yhtenä kauniina päivänä.. olin saanut viestin. Se meni jotenkin näin "Moikka muistatko mua? Löysin sun vanhan koulukuvan ja aattelin että löytäisköhän sut jostain ja täällähän säkin olet. Olis hauska nähdä tosi pitkästä aikaa." Viestittely Facessa siirtyi pian viestittelyksi tekstarein ja niinpä sain kutsun hänen syntymäpäivilleen marraskuussa. Deittailimme tämän jälkeen varsin ahkerasti ja tunteita oli selkeästi puolin ja toisin, mutta 22.1.11 "virallistimme" parisuhteemme romanttisesti Tallinnan laivalla. Lähes satamaan saavuttuamme muutin kimpsuni ja kampsuni poikaystäväni luo ja siitä lähtien olemme asuneet 42 m2 poikamiesboksissa, joka oli alunperin suunniteltu kaikkeen muuhun kuin parisuhteeseen, joka on vielä kasvanut muutamalla koiralla.
Suurin kiitos uudesta kohtaamisestamme kuuluu luultavasti poikaystäväni isälle joka oli siivoillut heidän kotitaloaan ja kerännyt poikaystäväni sekalaisia tavaroita (mukaan lukien koulukuvani) laatikkoon ja pyysi poikaystävääni käymään ne läpi ennen pois heittämistä. Laatikkoa oltiin jo viemässä roskiin kunnes tuleva appiukko vielä kerran pyysi katsomaan ettei mitään tärkeää mene hukkaan.. Ja olihan siellä jotain tärkeää - minä <3
. Moniko muistaa vielä Kissin Chatin? Siellä törmäsin mukavaan poikaan ja päädyimme kirjeenvaihtokavereiksi, olihan internet tuolloin vielä saavutettavissa hyvin harvoin. Kirjeitä kulki Hollolan ja Mäntsälän ja myöhemmin Heinolan välillä toisinaan tiheästikin: Kerran jopa lähdin Heinolaan tapaamaan tätä mukavaa poikaa, silloisesta kännykästäni loppui akku (ei muuten ollut poikkeavaa niinä aikoina) ja sain aivan kaameat huudot kotona kun minua ei oltu tavoitettu ja saapumisaika oli jotain muuta kuin sovittu. Ihastusta oli ilmassa, mutta aktiviteetit omilla tahoillamme kuitenkin veivät lopulta aikaa niin paljon, että kirjekaveruus vain jäi.
Vuosia myöhemmin ajelin ohi pienestä Mäntsälän kylästä jonne aikoinaan kirjeitä kirjoittelin. Monesti mietin että mitäköhän sille pojalle kuuluu, mutta en saanut aikaseksi toimia asian tiimoilta.. Muistaisikohan se edes minua?
Tästä kului jälleen muutama vuosi eteenpäin, vuoteen 2010. Tällöin netti oli jo hyvin yleinen, minäkin Facebookissa :) ja yhtenä kauniina päivänä.. olin saanut viestin. Se meni jotenkin näin "Moikka muistatko mua? Löysin sun vanhan koulukuvan ja aattelin että löytäisköhän sut jostain ja täällähän säkin olet. Olis hauska nähdä tosi pitkästä aikaa." Viestittely Facessa siirtyi pian viestittelyksi tekstarein ja niinpä sain kutsun hänen syntymäpäivilleen marraskuussa. Deittailimme tämän jälkeen varsin ahkerasti ja tunteita oli selkeästi puolin ja toisin, mutta 22.1.11 "virallistimme" parisuhteemme romanttisesti Tallinnan laivalla. Lähes satamaan saavuttuamme muutin kimpsuni ja kampsuni poikaystäväni luo ja siitä lähtien olemme asuneet 42 m2 poikamiesboksissa, joka oli alunperin suunniteltu kaikkeen muuhun kuin parisuhteeseen, joka on vielä kasvanut muutamalla koiralla.
Suurin kiitos uudesta kohtaamisestamme kuuluu luultavasti poikaystäväni isälle joka oli siivoillut heidän kotitaloaan ja kerännyt poikaystäväni sekalaisia tavaroita (mukaan lukien koulukuvani) laatikkoon ja pyysi poikaystävääni käymään ne läpi ennen pois heittämistä. Laatikkoa oltiin jo viemässä roskiin kunnes tuleva appiukko vielä kerran pyysi katsomaan ettei mitään tärkeää mene hukkaan.. Ja olihan siellä jotain tärkeää - minä <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)