Tiukka opiskeluaikataulu on haitannut kirjoitteluani, mutta nyt on pakko irtaantua hetkeksi kirjoista, sillä eilinen Satuhäät (ihana jakso!!!) herätti minussa ajatuksia!
Perinteet! Ovatko ne onni vai kirous?
Olen aina ajatellut, että sitten kun pääsen varsinaiseen suunnittelutyöhön en halua muuttua "häähirviöksi" mutta eilisen jakson jälkeen aloin ajatella, että tietynlainen jääräpäisyys on kyllä hyve morsiammelle! Kauhulla mietin miten omalla kohdallani olisi käynyt jos joku olisi kertonut minulle, mitä buffetpöytään pitää laittaa.. Varmaan olisi savu noussut korvista, mutten tiedä olisinko uskaltanut suutani avata.
Häihin liittyy paljon perinteitä, joita odotetaan tapahtuvan.. alkaen kutsulistasta, mistä kohtaa on kohteliasta vähentää sukulaisia ja lisätä kavereita (on meinaan hankalaa kun molemmat olemme eroperheistä, tätä sukua on ihan vietävästi, sekä verisitein että ilman), ruokailu, hääleikit, puheet ja meidän kohdallamme esimerkiksi kirkkovihkiminen. Itse emme kirkkoon kuulu, mutta poikaystäväni suku on varsin uskonnollista.
Olisi ihanaa vain todeta, että "Teen niinkuin itse tahdon" mutta tosiassa erityisesti poikaystäväni on hyvin tietoinen toisen tunteista, toiveista ja niiden kunnioittamisesta. Enkä itsekään välttämättä kovin pitkää mykkäkoulua haluaisi häiden vuoksi..
Eikä sillä, varmasti oman mielen mukaan meneminen on nykyisin yhä helpompaa ja suotavampaa, mutta ei täysin mutkatonta vieläkään! Ehkä ihan hyvä, ettei sitä päivämäärää ole vielä päätetty, tässä ehtii pohtia omia mielipiteitään ja näkemyksiään :)
tiistai 25. maaliskuuta 2014
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Sitoutumista materian kautta
Kuten olen jo aiemmin viitannutkin.. Milloin ikinä häämme tulevat olemaankaan, tulee niissä olemaan vähintäänkin tiukahko budjetti..
Budjetin vuoksi ja jakaaksemme kuluja pidemmälle aika välille, aina on jatkuva haku päällä! Ja on se tuottanut tulostakin.
Ensimmäinen hankinta ei ollut enempää, eikä vähempää, kuin morsiuspuku. Vain uteliaisuudesta katselin toisinaan Tori.fi sivustolta moriuspukuja ja niinpä sieltä löytyi puku, jota en vain voinut ohittaa. Puvustani en kuitenkaan halua tänne jakaa kuvia, olen ehkä hieman vanhanaikainen :)
Ja mielestäni on oikeastaan aika kiva, että voin käyttää pukua joka on jo saattanut alkuun yhden onnellisen avioliiton! Ja kierrätys, se on nykyaikaa, ekologinen valinta!
Yhden tarjouslöytöni voi julkaista.. Eli iiiiihanat kenkäni!!
Olin joskus aikoja sitten törmännyt näihin kenkiin ja ihaillut niitä, mutta nyt sattumalta törmäsin niihin uudelleen ja voiko olla totta 70 % alennuksessa ja minun kokoni oli vielä jäljellä! En saattanut uskoa!
Saattaa olla takaperoista tehdä hankintoja ilman hääpäivää, mutta jos hankinnat tehdään yhteisymmärryksessä, niin eikös se silloin ole ok? :)
Budjetin vuoksi ja jakaaksemme kuluja pidemmälle aika välille, aina on jatkuva haku päällä! Ja on se tuottanut tulostakin.
Ensimmäinen hankinta ei ollut enempää, eikä vähempää, kuin morsiuspuku. Vain uteliaisuudesta katselin toisinaan Tori.fi sivustolta moriuspukuja ja niinpä sieltä löytyi puku, jota en vain voinut ohittaa. Puvustani en kuitenkaan halua tänne jakaa kuvia, olen ehkä hieman vanhanaikainen :)
Ja mielestäni on oikeastaan aika kiva, että voin käyttää pukua joka on jo saattanut alkuun yhden onnellisen avioliiton! Ja kierrätys, se on nykyaikaa, ekologinen valinta!
Yhden tarjouslöytöni voi julkaista.. Eli iiiiihanat kenkäni!!
Saattaa olla takaperoista tehdä hankintoja ilman hääpäivää, mutta jos hankinnat tehdään yhteisymmärryksessä, niin eikös se silloin ole ok? :)
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Teemojen tiimellyksessä
Pitkästä aikaa haaveilua (voisiko sitä muuta tehdä jos saman aikaisesti telkkarista tulee Morsian karkuteillä - klassikko!)!
Lieko erilaisten hääohjelmien syytä vaiko vain ajan henkeä, mutta nykyisin harvoin "riittää" enään perushäät. Häiden tulee olla maalaisromanttiset, talviset, glamouria, värikoordinoidut... jne.
Teemapohdintoihin olen sortunut itsekin (ja ehkä parasta myös poikaystäväni on nähnyt hääteemaunia)! Teema on todella ratkaiseva monissa häihin liittyvissä järjestelyissä, ensimmäisenä tulee mieleeni juhlapaikka! Tila voi mahdollistaa tai rajoittaa teemoja. Meidän häämme juhlitaan Päijät-Hämeen alueella (sitten joskus ;) ) ja olenkin innostunut tutustumaan juhlatiloihin. Seuraavassa joitakin piirteitä tiloista, jotka sijainniltaan/kooltaan/käytännöiltään sopisivat meille, mutta huokuvat vahvasti omia piirteitään.
Aurinkorannan Estelle --> Aivan ihastuttava paikka (kuulemma livenä vielä hienompi). Päivä prinsessana olisi taattu tuollaisen suuren kristallikruunun loisteessa, GLAMOURIA!
Vanha-Alasin --> Vanhan navetan kätköihin tehty juhlatila, voisiko tila enempää huokua maalaisromanttisuutta, RUSTIIKKIA (isolla R:llä)!
Heinlammin Kyläntalo --> Perinteistä, lämminhenkistä, PERISUOMALAISTA!
Ei ole tämä tietotekniikka vahvimpia osaamisalueitani, joten tällä kertaa tällainen linkki viritelmä :)
Niin ja ne unet.. poikaystäväni oli siis nähnyt unta, jossa vietimme maalaishäitä! Enne? :)
Lieko erilaisten hääohjelmien syytä vaiko vain ajan henkeä, mutta nykyisin harvoin "riittää" enään perushäät. Häiden tulee olla maalaisromanttiset, talviset, glamouria, värikoordinoidut... jne.
Teemapohdintoihin olen sortunut itsekin (ja ehkä parasta myös poikaystäväni on nähnyt hääteemaunia)! Teema on todella ratkaiseva monissa häihin liittyvissä järjestelyissä, ensimmäisenä tulee mieleeni juhlapaikka! Tila voi mahdollistaa tai rajoittaa teemoja. Meidän häämme juhlitaan Päijät-Hämeen alueella (sitten joskus ;) ) ja olenkin innostunut tutustumaan juhlatiloihin. Seuraavassa joitakin piirteitä tiloista, jotka sijainniltaan/kooltaan/käytännöiltään sopisivat meille, mutta huokuvat vahvasti omia piirteitään.
Aurinkorannan Estelle --> Aivan ihastuttava paikka (kuulemma livenä vielä hienompi). Päivä prinsessana olisi taattu tuollaisen suuren kristallikruunun loisteessa, GLAMOURIA!
Vanha-Alasin --> Vanhan navetan kätköihin tehty juhlatila, voisiko tila enempää huokua maalaisromanttisuutta, RUSTIIKKIA (isolla R:llä)!
Heinlammin Kyläntalo --> Perinteistä, lämminhenkistä, PERISUOMALAISTA!
Ei ole tämä tietotekniikka vahvimpia osaamisalueitani, joten tällä kertaa tällainen linkki viritelmä :)
Niin ja ne unet.. poikaystäväni oli siis nähnyt unta, jossa vietimme maalaishäitä! Enne? :)
maanantai 24. helmikuuta 2014
Pohdintaa polttareista
Viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jonkin aikaa, mutta syy siihen on parempi kuin hyvä!
Toissa viikonloppuna vietimme hyvän ystäväni polttareita ja niiden järjestely vaati aika paljon organisointia, eikä palautuminenkaan käynyt aivan päivässä parissa. Mutta pienen porukan tiiviit polttarit ovat nyt kunnialla saatu päätökseen ja fiilis on mahtava, joka jäsenellä.
Ystäväni meni siis salaa naimisiin syksymmällä ja niinpä keksimme toisen kaverin kanssa että kostoksi järjestetään "jälkipolttarit"!
Nämä olivat ensimmäiset polttarit joita olen ollut järjestämässä ja nyt kun mietin, niin en tiedä olisiko helpompaa järjestää pienellä vai isommalla porukalla. Pienessä porukassa ilmeni varsin paljon haasteita, kun jokaisella on omia mielipiteitään ja niiden välillä pyrittiin soljumaan. Yksi hankalimmista aiheista oli perinteinen.. raha! Isommassa porukassa kulut olisivat ainakin jääneet henkilöä kohden äkkiä pienemmiksi kuin pienellä porukalla. Mutta kuten jo aiemmin viittasinkin niin loppu viimeeksi meillä oli erittäin onnistunut viikonloppu!
Lauantai-iltana yllätimme sankarin ilmestymällä oven taakse nyyttäri meiningillä. Itse pääsin kokeilemaan uusia elintarvikevärejä marenkeihin ja uutta gluteenitonta reseptiä kakkuun (on muuten yllättävän haastavaa löytää luontaisesti gluteenittomia reseptejä!!).
Säät eivät tänä talvena Lahden alueella ole olleet kovinkaan lumisia ja vielä kahta päivää aiemmin mietin, että peruuntuuko lauantaille järjestämäni ohjelma täysin, mutta joku suurempi voima jossain kuuli toiveeni ja viikonlopulle saimme pakkasta. Näin ollen pääsimme moottorikelkan vetämällä rekikyydillä Vesijärvelle laavulle grillailemaan yöpalaa! Äitini oli viety etukäteen saareen laittamaan tulet ja yön hämyssä oli aivan ihanaa päästä hieman lämmenneelle laavulle katselemaan kaupungista siintäviä valoja! Porukkamme geokätköilijät löysivät saaresta jopa kätkönkin. Harmi ettei tullut otettua kuvia tuolta saaresta, mutta lauantain ACTION-osuudesta löytyy kuva :)
Siellä sitä kiipeiltiin pienen oravanlailla 11-12 metrissä, kuva on otettu kiipeilymme jälkeen, jälleen meillä oli tuuri matkassa, kun sateet alkoivat vasta kiipeilymme päätyttyä. Ja tämä aivan uskomaton temppurata löytyi Iitistä, inhimillisen ajomatkan päästä Lahdesta. Ja näillä radoilla saimme aikaa kulumaan noin 3 tuntia, 3 elämystäyteistä tuntia! Radalta laskeuduttiin jättiläisenkeinun kautta, joka on vielä yksi huima kokemus, toivon että saisin siitä liitettyä videolinkin tänne, kunhan saan videon käsiini! Polttareita ideoidessamme tuskailimme Lahden seudun tarjonnan vähyyttä, mutta jos joku on sortumassa samaan tuskaan, älkööt tuskastuko, tutustu tähän: FaithFactor USKOMATON ELÄMYS!
Kiipeilyn jälkeen istahdimme laavulle joka oli kiipeilyradan vieressä. Iitistä tie kulki Vierumäelle saunomaan ja poreisiin. Voin sanoa että illalla ei tarvinnut unta odottaa ja parin seuraavan päivän aikana kyllä tunsi lihaksissaan jotain tehneensä :)
Polttareiden järjestäminen oli kiva kokemus, mutta itse olen aina ollut varsin yleisiäkin ajatuksia vastaan, sillä en ole koskaan ymmärtänyt sitä miksi sankaria täytyisi nöyryttää. Hankalinta polttareiden järjestämisessä olikin siis se, että mitä ohjelmaa järjestettäisiin, jotta se vastaisi niitä odotuksia mitä voisi odottaa sille viikonlopulle jonka kerran eläessään kokee. Jatkossa kaiken hemmottelun tai toiminnan joutuu luultavimmin järjestämään itse. Mutta onneksi se on ohi kunnialla :)
Toissa viikonloppuna vietimme hyvän ystäväni polttareita ja niiden järjestely vaati aika paljon organisointia, eikä palautuminenkaan käynyt aivan päivässä parissa. Mutta pienen porukan tiiviit polttarit ovat nyt kunnialla saatu päätökseen ja fiilis on mahtava, joka jäsenellä.
Ystäväni meni siis salaa naimisiin syksymmällä ja niinpä keksimme toisen kaverin kanssa että kostoksi järjestetään "jälkipolttarit"!
Nämä olivat ensimmäiset polttarit joita olen ollut järjestämässä ja nyt kun mietin, niin en tiedä olisiko helpompaa järjestää pienellä vai isommalla porukalla. Pienessä porukassa ilmeni varsin paljon haasteita, kun jokaisella on omia mielipiteitään ja niiden välillä pyrittiin soljumaan. Yksi hankalimmista aiheista oli perinteinen.. raha! Isommassa porukassa kulut olisivat ainakin jääneet henkilöä kohden äkkiä pienemmiksi kuin pienellä porukalla. Mutta kuten jo aiemmin viittasinkin niin loppu viimeeksi meillä oli erittäin onnistunut viikonloppu!
Lauantai-iltana yllätimme sankarin ilmestymällä oven taakse nyyttäri meiningillä. Itse pääsin kokeilemaan uusia elintarvikevärejä marenkeihin ja uutta gluteenitonta reseptiä kakkuun (on muuten yllättävän haastavaa löytää luontaisesti gluteenittomia reseptejä!!).
Säät eivät tänä talvena Lahden alueella ole olleet kovinkaan lumisia ja vielä kahta päivää aiemmin mietin, että peruuntuuko lauantaille järjestämäni ohjelma täysin, mutta joku suurempi voima jossain kuuli toiveeni ja viikonlopulle saimme pakkasta. Näin ollen pääsimme moottorikelkan vetämällä rekikyydillä Vesijärvelle laavulle grillailemaan yöpalaa! Äitini oli viety etukäteen saareen laittamaan tulet ja yön hämyssä oli aivan ihanaa päästä hieman lämmenneelle laavulle katselemaan kaupungista siintäviä valoja! Porukkamme geokätköilijät löysivät saaresta jopa kätkönkin. Harmi ettei tullut otettua kuvia tuolta saaresta, mutta lauantain ACTION-osuudesta löytyy kuva :)
Kiipeilyn jälkeen istahdimme laavulle joka oli kiipeilyradan vieressä. Iitistä tie kulki Vierumäelle saunomaan ja poreisiin. Voin sanoa että illalla ei tarvinnut unta odottaa ja parin seuraavan päivän aikana kyllä tunsi lihaksissaan jotain tehneensä :)
Polttareiden järjestäminen oli kiva kokemus, mutta itse olen aina ollut varsin yleisiäkin ajatuksia vastaan, sillä en ole koskaan ymmärtänyt sitä miksi sankaria täytyisi nöyryttää. Hankalinta polttareiden järjestämisessä olikin siis se, että mitä ohjelmaa järjestettäisiin, jotta se vastaisi niitä odotuksia mitä voisi odottaa sille viikonlopulle jonka kerran eläessään kokee. Jatkossa kaiken hemmottelun tai toiminnan joutuu luultavimmin järjestämään itse. Mutta onneksi se on ohi kunnialla :)
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Vala 2 - Yhteiset pelisäännöt
Todellisuudessa tämä vala on annettu ennen valaa 1, kesällä 2013, mutta näin blogin aikajanalle ne asettuvat käytännön syistä toisin päin :)
Siinä vaiheessa kun hää tohinani alkoi aloimme poikaystäväni kanssa keskustella käytännöistä jotka liittyisivät häiden järjestämiseen. Heti ensimmäisten joukossa esiin nousi, mikäpä muukaan kuin, RAHA! Itse opiskelen tällä hetkellä ja poikamiesboksiin, jota yhdessä asutamme tuli kesän aikana erittäin kallis putkiremontti. Tuhansien ja tuhansien eurojen prinsessalinnat saattoi siis unohtaa. Kaikesta emme kuitenkaan tahdo luopua, vaan löytää vaihtoehtoisia keinoja.
Käytännössä tämä tarkoitta sitä että häiden varustusta keräillään pikku hiljaa, jotta kulut eivät kertaheitolla nousisi liian suuriksi. Ja kun tarpeita hankitaan pidemmällä aika välillä on myös tarjousten hyödyntäminen tullut tutuksi. Tämä on tehnyt kosinnan odottamisesta paljon siedettävämpää ;) Etenemme hankinnoissa yhteisymmärryksessä, vaikkakin minä olen yleensä se joka jotain löytää ja hyväksytän sitten poikaystävälläni.
Toinen asia joka on lähellä sydämmiämme on ekologisuus ja se sopii teemaan hyvin. Pyrimme suosimaan kierrätettyjä tarpeita. Keräily on varsin alkutaipaleella (vain paksuja kartonkeja) mutta sitä tulisi hieman tehokkaammin aloitella.
Kierrätettynä on löytynyt mm. morsiuspuku (tätä ei hyväksytetty kuin hinnan puolesta, eihän sitä saa nähdä), korttikartonkeja. Tarjouksesta juomatarjoiluastiat (ruokapuoli tullaan luultavimmin hoitamaan itse), sulhasen liivi, solmuke ja taskuliina, kengät. Tulen jatkossa varmasti käsittelemään näitä löytöjä kirjoituksissani, olen niihin niin kovin tyytyväinen :)
Näillä yhteisillä pelisäännöillä pikku hiljaa edetään kohti tulevaisuuden häitä (jeee!)
Siinä vaiheessa kun hää tohinani alkoi aloimme poikaystäväni kanssa keskustella käytännöistä jotka liittyisivät häiden järjestämiseen. Heti ensimmäisten joukossa esiin nousi, mikäpä muukaan kuin, RAHA! Itse opiskelen tällä hetkellä ja poikamiesboksiin, jota yhdessä asutamme tuli kesän aikana erittäin kallis putkiremontti. Tuhansien ja tuhansien eurojen prinsessalinnat saattoi siis unohtaa. Kaikesta emme kuitenkaan tahdo luopua, vaan löytää vaihtoehtoisia keinoja.
Käytännössä tämä tarkoitta sitä että häiden varustusta keräillään pikku hiljaa, jotta kulut eivät kertaheitolla nousisi liian suuriksi. Ja kun tarpeita hankitaan pidemmällä aika välillä on myös tarjousten hyödyntäminen tullut tutuksi. Tämä on tehnyt kosinnan odottamisesta paljon siedettävämpää ;) Etenemme hankinnoissa yhteisymmärryksessä, vaikkakin minä olen yleensä se joka jotain löytää ja hyväksytän sitten poikaystävälläni.
Toinen asia joka on lähellä sydämmiämme on ekologisuus ja se sopii teemaan hyvin. Pyrimme suosimaan kierrätettyjä tarpeita. Keräily on varsin alkutaipaleella (vain paksuja kartonkeja) mutta sitä tulisi hieman tehokkaammin aloitella.
Kierrätettynä on löytynyt mm. morsiuspuku (tätä ei hyväksytetty kuin hinnan puolesta, eihän sitä saa nähdä), korttikartonkeja. Tarjouksesta juomatarjoiluastiat (ruokapuoli tullaan luultavimmin hoitamaan itse), sulhasen liivi, solmuke ja taskuliina, kengät. Tulen jatkossa varmasti käsittelemään näitä löytöjä kirjoituksissani, olen niihin niin kovin tyytyväinen :)
Näillä yhteisillä pelisäännöillä pikku hiljaa edetään kohti tulevaisuuden häitä (jeee!)
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Unelmien ulapoille - mistä alkoi haaveilu
Toiset tytöt kertovat tarinoita kuinka he ovat suunnitelleet ja unelmoineet häistään jo vuosia. Minä EN kuulu heihin! En vieläkään oikein osaa sanoa milloin tarkalleen tämä "haaveiluhömpötykseni" alkoi.
Luulen, että yhtenä suurena kimmokkeena haaveilluilleni olivat häät joihin pääsin osallistumaan noin vuosi sitten. Syystä tai toisesta perhe/kaveripiirissäni ei ole juurikaan ollut häitä, muistan olleeni joissain häissä joskus pienenä... TOSI pienenä :) Ehkä tämän vuoksi en ole niistä osannut haaveillakaan, kun en ole osannut ajatella mitä häät voisivat olla.
Vuosi sitten kevättalvella kuitenkin postilaatikkoomme kolahti kutsu poikaystäväni ystävän häihin. Mielelläni osallistuin häihin, mutta kun koitti aika morsiuskimpunheitolle, yritin viimeiseen asti vältellä osallistumista (en välitä olla huomion keskipisteenä vieraiden ihmisten keskellä), mutta poikaystäväni kuiskani "Mee nyt, jos nappaat sen kimpun, niin kosin sua!", katsoin häntä kysyen "Oikeestikko?". Houkutus oli liian suuri ja kilpailuhenkeähän minusta löytyy...
Kodistamme löytyy siis kuivattuna tuo kiinni ottamani kimppu vaikka, kuten aiemmin on jo ilmi käynytkin, kosintaa ei ole vielä kuulunutkaan... Uskon kuitenkin vahvasti että kyllä se on sieltä tulossa, kun häistä on jo kuitenkin keskusteltu. Varmuuden vuoksi pidän kimppua kuitenkin hyvin näkösällä, ettei lupaukset pääse unohtumaan :) Emme kumpikaan ole erityisen perinnepainotteisia luonteiltamme, mutta alusta asti olemme olleet samaa mieltä siitä, että kihlaus kuuluu sitoutumisen loppuvaiheisiin ja tarkoittaa käytännössä häiden suunnittelun aloittamista. Eli kun kihlaudumme tulevat häät olemaan noin vuoden kuluttua.
Nyt noin vuoden ajan olenkin katsonut maailmaa aivan uudelta kantilta, HÄÄKANTILTA. Tv:stä olen löytänyt uusia ohjelmia, erityisesti häämekko-ohjelmat koukuttivat minut pahasti. Ja näin unelmointini on vain yltynyt. Nyt näen ympäristössäni mitä erilaisimpia asioita, jotka ovat linkitettävissä häihin: askarteluohjeita, kukkia, värejä, materiaaleja, tiloja, ruokia, koristeita, kenkiä, kampauksia jne.. Mutta HEI, tämä on aika kivaa ja uudet näkökulmat avartavat! Huononakin päivänä saa hymyn huulille kun hetkeksi antaa ajatusten karata häähaaveiden puolelle.
Uskon, että poikaystäväni katuu sitä, että yllytti minut kimpun kimppuun :)
Luulen, että yhtenä suurena kimmokkeena haaveilluilleni olivat häät joihin pääsin osallistumaan noin vuosi sitten. Syystä tai toisesta perhe/kaveripiirissäni ei ole juurikaan ollut häitä, muistan olleeni joissain häissä joskus pienenä... TOSI pienenä :) Ehkä tämän vuoksi en ole niistä osannut haaveillakaan, kun en ole osannut ajatella mitä häät voisivat olla.
Vuosi sitten kevättalvella kuitenkin postilaatikkoomme kolahti kutsu poikaystäväni ystävän häihin. Mielelläni osallistuin häihin, mutta kun koitti aika morsiuskimpunheitolle, yritin viimeiseen asti vältellä osallistumista (en välitä olla huomion keskipisteenä vieraiden ihmisten keskellä), mutta poikaystäväni kuiskani "Mee nyt, jos nappaat sen kimpun, niin kosin sua!", katsoin häntä kysyen "Oikeestikko?". Houkutus oli liian suuri ja kilpailuhenkeähän minusta löytyy...
Nyt noin vuoden ajan olenkin katsonut maailmaa aivan uudelta kantilta, HÄÄKANTILTA. Tv:stä olen löytänyt uusia ohjelmia, erityisesti häämekko-ohjelmat koukuttivat minut pahasti. Ja näin unelmointini on vain yltynyt. Nyt näen ympäristössäni mitä erilaisimpia asioita, jotka ovat linkitettävissä häihin: askarteluohjeita, kukkia, värejä, materiaaleja, tiloja, ruokia, koristeita, kenkiä, kampauksia jne.. Mutta HEI, tämä on aika kivaa ja uudet näkökulmat avartavat! Huononakin päivänä saa hymyn huulille kun hetkeksi antaa ajatusten karata häähaaveiden puolelle.
Uskon, että poikaystäväni katuu sitä, että yllytti minut kimpun kimppuun :)
lauantai 25. tammikuuta 2014
Vala 1 - Päätyminen blogiin
Ajatus blogini nimestä sai syntynsä kun mietin miten monta valaa on vannottava ennen varsinaisia valojen vannomisia. Valojen vannominen on päätösten tekoa ja sitoutumista. Olen tehnyt jo joitain päätöksiä tulevaisuudessa lymyilevien häiden suhteen, mutta nyt kun ne alkavat päätyä tänne mustana valkoiselle tuo se haaveiluun uutta kipinää, todellisuuden tuntua. Onkin aika ensimmäiselle valalle:
VANNON että ohjaan häähaaveiluni tälle blogisivustolle, jonka myötä lähipiirini korvat ja hermot saavat hieman hengähtää. Toivon että blogi löytää lukijoita kaltaisteni haaveilijoiden joukosta ja olisin enemmän kuin onnellinen jos kirjoitukseni herättävät teissä tunteita/ajatuksia/halun kommentoida.
"Haaveilu on tulevaisuuden suunnittelua, se auttaa jaksamaan arjessa eikä haaveilussa ole mitään pahaa." Taloustutkimuksen veikkaukselle tekemä haavetutkimus http://www.taloustutkimus.fi/ajankohtaista/uutiskirje/uutiskirje-5-2013/haavetutkimus-suomalaiset-ovat-h/
VANNON että ohjaan häähaaveiluni tälle blogisivustolle, jonka myötä lähipiirini korvat ja hermot saavat hieman hengähtää. Toivon että blogi löytää lukijoita kaltaisteni haaveilijoiden joukosta ja olisin enemmän kuin onnellinen jos kirjoitukseni herättävät teissä tunteita/ajatuksia/halun kommentoida.
"Haaveilu on tulevaisuuden suunnittelua, se auttaa jaksamaan arjessa eikä haaveilussa ole mitään pahaa." Taloustutkimuksen veikkaukselle tekemä haavetutkimus http://www.taloustutkimus.fi/ajankohtaista/uutiskirje/uutiskirje-5-2013/haavetutkimus-suomalaiset-ovat-h/
perjantai 24. tammikuuta 2014
Tarinan alku - Rakkaustarina pitkällä kaavalla...
Tutustuin poikaystävääni jo nyt etäiseltä tuntuvalta 90-2000 lukujen vaihteessa
. Moniko muistaa vielä Kissin Chatin? Siellä törmäsin mukavaan poikaan ja päädyimme kirjeenvaihtokavereiksi, olihan internet tuolloin vielä saavutettavissa hyvin harvoin. Kirjeitä kulki Hollolan ja Mäntsälän ja myöhemmin Heinolan välillä toisinaan tiheästikin: Kerran jopa lähdin Heinolaan tapaamaan tätä mukavaa poikaa, silloisesta kännykästäni loppui akku (ei muuten ollut poikkeavaa niinä aikoina) ja sain aivan kaameat huudot kotona kun minua ei oltu tavoitettu ja saapumisaika oli jotain muuta kuin sovittu. Ihastusta oli ilmassa, mutta aktiviteetit omilla tahoillamme kuitenkin veivät lopulta aikaa niin paljon, että kirjekaveruus vain jäi.
Vuosia myöhemmin ajelin ohi pienestä Mäntsälän kylästä jonne aikoinaan kirjeitä kirjoittelin. Monesti mietin että mitäköhän sille pojalle kuuluu, mutta en saanut aikaseksi toimia asian tiimoilta.. Muistaisikohan se edes minua?
Tästä kului jälleen muutama vuosi eteenpäin, vuoteen 2010. Tällöin netti oli jo hyvin yleinen, minäkin Facebookissa :) ja yhtenä kauniina päivänä.. olin saanut viestin. Se meni jotenkin näin "Moikka muistatko mua? Löysin sun vanhan koulukuvan ja aattelin että löytäisköhän sut jostain ja täällähän säkin olet. Olis hauska nähdä tosi pitkästä aikaa." Viestittely Facessa siirtyi pian viestittelyksi tekstarein ja niinpä sain kutsun hänen syntymäpäivilleen marraskuussa. Deittailimme tämän jälkeen varsin ahkerasti ja tunteita oli selkeästi puolin ja toisin, mutta 22.1.11 "virallistimme" parisuhteemme romanttisesti Tallinnan laivalla. Lähes satamaan saavuttuamme muutin kimpsuni ja kampsuni poikaystäväni luo ja siitä lähtien olemme asuneet 42 m2 poikamiesboksissa, joka oli alunperin suunniteltu kaikkeen muuhun kuin parisuhteeseen, joka on vielä kasvanut muutamalla koiralla.
Suurin kiitos uudesta kohtaamisestamme kuuluu luultavasti poikaystäväni isälle joka oli siivoillut heidän kotitaloaan ja kerännyt poikaystäväni sekalaisia tavaroita (mukaan lukien koulukuvani) laatikkoon ja pyysi poikaystävääni käymään ne läpi ennen pois heittämistä. Laatikkoa oltiin jo viemässä roskiin kunnes tuleva appiukko vielä kerran pyysi katsomaan ettei mitään tärkeää mene hukkaan.. Ja olihan siellä jotain tärkeää - minä <3
. Moniko muistaa vielä Kissin Chatin? Siellä törmäsin mukavaan poikaan ja päädyimme kirjeenvaihtokavereiksi, olihan internet tuolloin vielä saavutettavissa hyvin harvoin. Kirjeitä kulki Hollolan ja Mäntsälän ja myöhemmin Heinolan välillä toisinaan tiheästikin: Kerran jopa lähdin Heinolaan tapaamaan tätä mukavaa poikaa, silloisesta kännykästäni loppui akku (ei muuten ollut poikkeavaa niinä aikoina) ja sain aivan kaameat huudot kotona kun minua ei oltu tavoitettu ja saapumisaika oli jotain muuta kuin sovittu. Ihastusta oli ilmassa, mutta aktiviteetit omilla tahoillamme kuitenkin veivät lopulta aikaa niin paljon, että kirjekaveruus vain jäi.
Vuosia myöhemmin ajelin ohi pienestä Mäntsälän kylästä jonne aikoinaan kirjeitä kirjoittelin. Monesti mietin että mitäköhän sille pojalle kuuluu, mutta en saanut aikaseksi toimia asian tiimoilta.. Muistaisikohan se edes minua?
Tästä kului jälleen muutama vuosi eteenpäin, vuoteen 2010. Tällöin netti oli jo hyvin yleinen, minäkin Facebookissa :) ja yhtenä kauniina päivänä.. olin saanut viestin. Se meni jotenkin näin "Moikka muistatko mua? Löysin sun vanhan koulukuvan ja aattelin että löytäisköhän sut jostain ja täällähän säkin olet. Olis hauska nähdä tosi pitkästä aikaa." Viestittely Facessa siirtyi pian viestittelyksi tekstarein ja niinpä sain kutsun hänen syntymäpäivilleen marraskuussa. Deittailimme tämän jälkeen varsin ahkerasti ja tunteita oli selkeästi puolin ja toisin, mutta 22.1.11 "virallistimme" parisuhteemme romanttisesti Tallinnan laivalla. Lähes satamaan saavuttuamme muutin kimpsuni ja kampsuni poikaystäväni luo ja siitä lähtien olemme asuneet 42 m2 poikamiesboksissa, joka oli alunperin suunniteltu kaikkeen muuhun kuin parisuhteeseen, joka on vielä kasvanut muutamalla koiralla.
Suurin kiitos uudesta kohtaamisestamme kuuluu luultavasti poikaystäväni isälle joka oli siivoillut heidän kotitaloaan ja kerännyt poikaystäväni sekalaisia tavaroita (mukaan lukien koulukuvani) laatikkoon ja pyysi poikaystävääni käymään ne läpi ennen pois heittämistä. Laatikkoa oltiin jo viemässä roskiin kunnes tuleva appiukko vielä kerran pyysi katsomaan ettei mitään tärkeää mene hukkaan.. Ja olihan siellä jotain tärkeää - minä <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)